Tunnetta.

Mitä tunnetta sä rakastat?

Mä rakastan sitä tunnetta, kun kesäisin istun isin moottoriveneen keulassa, käännän katseeni menosuuntaan, tuuli humisee korvissa niin etten kuule mitään muuta. Rakastan meri ilman tuoksua ja aaltojen töyssytystä ja sitä tunnetta, että yhtäkkiä ei ole kiire minnekkään. Voi vain olla omissa ajatuksissaan ja nauttia siitä hetkestä.

Rakastan sitä tunnetta, kun ulkomailla asuessani, tein paljon roadtrippejä. Se kun tie on avoin, hyvä musiikki soi ja lämmin ilma puhaltaa ikkunasta sisään. Seikkailu avartaa ja tiedossa on jotain huikeata.

Entäs se tunne, kun pitkän riidan jälkeen pyydät anteeksi ja asia sovitaan. Se tunne kun kivi pyörähtää sydämmeltä ja jälleen on helpompi hengittää.

Uutena ihanana tunteena on tullut se, kun siskoni vauvat katsoo syvälle silmiin ja sen jälkeen hymyilee leveästi. Onnellisuuden tunnetta on vaikea kuvailla edes sanoiksi, kun tietää että tuo pieni ihminen luottaa ja turvaa suhun.

Rakastan myös sitä tunnetta, kun voin kertoa parhaalle kaverilleni kaiken, pelkäämättä että hän tuomitsisi mut. Rakastan muuten myös sitä että paras kaverini on poika, on kiva saada vastakkaisen sukupuolen mielipiteitä mieltä askarruttaviin asioihin, oli ne sitten isoja tai pieniä.

Mä rakastan sitä tunnetta kun istun kotini olohuoneen sohvalla ja katselen uutta asuntoani. Asuntoa jonka ostin itse itselleni, ja jonka perheeni kanssa remontoin juuri oman näköiseksi.

Kaikista eniten kuitenkin rakastan sitä tunnetta minkä perheeni luo. Olen iloinen, että olen lähinen perheeni kanssa, ja että myös tässä korona pandemian keskellä olemme pitäneet yhtä ja olleet toistemme elämässä.

Tämä on elämää täydellä tunteella.