Kun lasilattia särkyy...

Edellisestä postauksesta onkin jo hävettävän pitkä aika ja uuden postauksen tekeminen tuntui jopa isolta kynnykseltä. Paljon on tapahtunut viimeisen 3kk aikana. Paljon hyvää ja myös jokunen ei niin hyvä asia. Lyhyesti virsi kaunis, aloitin uudessa työpaikassa, ostin uuden asunnon, jota isäni on siskoni miehen kanssa urakalla remontoineet, siskoni sai aivan ihanat kaksostytöt (heistä kerron sitten siskon luvalla enemmän ehkä myöhemmin).

Mutta isoin syy hiljaisuuteeni on varmasti ollut se, että olen ollut henkisesti täysin loppu, ihan joka kantilta. Aika on kulunut kuin siivillä, en ole edes ehtinyt huomata, että joulu on jo ihan ovella. Työ on vienyt mun kaiken ajan, en tee muuta kun töitä ja tulen kotiin nukkumaan jotta voisin seuraavana päivänä lähteä töihin uudestaan. Myös vapaa ajallani työt eivät jätä rauhaan, vaan mietin miten voisin tehdä asioita paremmin, miten voisin kannustaa työntekijöitäni ja miten olisin parempi esimies. Nyt on kuitenkin tullut raja täyteen ja pystyn myöntämään itselleni, että liika on liikaa.

Aloin miettimään tätä oikeasti vasta muutama viikko sitten, kun olin julkaisemassa Instagramiin vanhaa selfietä Teneriffan lomaltani, jossa hymyilen onnellisena kuin Naantalin keksi. Saate sanoiksi runoilin hienosti kysymyksen ”milloin olit viimeksi aidosti onnellinen?” Painoin ”jaa” näppäintä ja kuva singahti sosiaalisen median maailmaan. Vasta hetkeä myöhemmin mietin milloin olen itse ollut 100% onnellinen.

Haluan blogissani tuoda esille aina välillä tärkeitä aiheita, mistä meidän kaikkien pitäisi pystyä puhumaan avoimesti. Reilu vuosi sitten kun muutin takaisin Suomeen, olin myös silloin ihan loppu. Työtahti oli ollut kova, vastuu määrät järkyttävän isoja ja töitä ei päässyt koskaan pakoon. Tajusin oikeastaan olevani loppuun palamisen partaalla vasta kun jouluaattona pöytää kattaessa purskahdin itkuun, jolle ei näkynyt loppua. Tajusin että olin ollut väsynyt jo kuukausia, mutten vaan koskaan pysähtynyt ajattelemaan, että asia voisi olla vakavaakin. Vasta kun kerroin ystävälleni, että haluaisin jäädä auton alle, että pääsisin sairaalaan edes hetkeksi lepäämään, tajusin ettei homma ole nyt ihan raiteillaan. Sain apua ja otin aikaa itselleni levätä. Nyt tunnistan paremmin sen tunteen kun asia alkavat käymään liian rankaksi, enkä päästä itseäni enää burn outin partaalle.

Varmasti rankinta tässä kaikessa on myöntää, että on rankkaa. Ei kukaan meistä halua olla heikko, epäonnistunut tai huonompi kuin muut. Tosiasiassa vaatii valtavan määrän rohkeutta kertoa läheisille, että kaikki ei ole ok nyt. Kun se lasilattia alkaa särkyä alta, ei tarvitse pärjätä yksin. Jos koet tämän tekstin tunteet tutuksi, ota hetki aikaa itsellesi ja mieti onko kaikki ok. Ja jos tulet siihen tulemaan että ei ole, hae itsellesi rohkeasti apua, askel kerrallaan.

Tässä tämän kerran mietteet, toivottavasti palaan blogin ääreen seuraavan kerran positiivisimmissa merkeissä, ja ei ehkä enää 3kk kirjottelu tauoilla. Jos ei nähdä ennen joulua, niin haluaisin toivottaa sinulle erittäin lämmintä joulun aikaa.

Uudet tuulet puhaltaa

Mitä kliseisempi otsikko, mutta jotenkin se nyt vaan kuitenkin tuntui parhaimmalta. Asuntokauppa postauksessa vihjailinkin jo, että tälle loppuvuodelle on tulossa isoja muutoksia mun elämään. No tietysti tuo asuntokauppa, jonka ansiosta pian pääsen ostamaan ikioman asunnon, kunhan hyvä löytyy.  Lisäksi, ei tule perheenlisäystä, vaan lähinnä suvun lisäystä, sillä siskoni saa pian kaksoset, joten musta tulee täti ihan ihka ensimmäistä kertaa, vieläpä kertaa kaksi! Ja jottei elämä kävisi liian tylsäksi, aloitan huomenna uudessa työpaikassa, tästä kerronkin tässä postauksessa lisää.

Huomenna tosiaan aloitan uudessa työpaikassa. Oon odottanut tätä päivää kuin kuuta nousevaa, sillä mut palkattiin jo jonkin aikaa sitten, kuten monet tietääkin, odottavan aika on pitkä. Täpinää tuo vielä lisäksi se että vaihdan totaalisesti toiselle alalle! Matkailuala on nyt mun osalta historiaa ja siirryn kaupanalalle. 

Vaikka olenkin uusi alalla, päätin tähdätä heti korkealle ja nappasin itselleni esimiespaikan, mut onhan mulla esimieskokemusta jo monen vuoden takaa, joten oli mun palkkauksessa jotain pointtiakin. Vaikka uusi ala jännittää, niin en ole kovinkaan hermostunut asemastani esimiehenä, joten edes jokin asia tuntuu olevan hanskassa.

Meidän liike aukeaa Pasilan uuteen kauppakeskukseen Triplaan lokakuun puolivälissä. Koko syyskuu ollaankin reissussa Puolan ja Viron välillä koulutuksissa ja tutustumassa liikkeisiin siellä. Tästä näppärä lukija voi siis päätellä että kyseessä on aivan uusi vaateliike, jota ei Suomesta vielä löydy... Äh, oon huono pitämään salaisuuksia joten tässä se tulee: MUN UUSI TYÖPAIKKA ON SINSAY VAATEKAUPASSA!!

Kuva: Google

LPP tosiaan tuo 5 uutta vaatekauppaa Suomeen, juurikin tuonne Pasilan Triplaan. Sinsayn lisäksi Suomeen rantautuu monille suomalaisille tuttuja liikkeitä, Mohito, Reserved, House ja Cropp! Liikeet ovat lähtöisin Puolasta, mutta löytyvät niinkin läheltä jo kuin Tallinnasta. On ihan mahtavaa olla mukana tuomassa uusia kauppoja Suomeen ja päästä avaamaan ne juuri Triplaan! Huomenna aamulla on lähtö kohti Puolan Gdanskia ja ensimmäistä koulutus viikkoa, palaillaan taas asiaan myöhemmin kunhan innostukseltani kerkeän!

Ihanaa alkavaa syksyä kaikille!

Kyproksen loma

Hellurei ja lämpimät tervehdykset Kyproksen lomamatkan jälkimainingeista! Edellisessä postauksessa ehdinkin mainita, että lähden tapaamaan ystävääni Kyprokselle ja näin myös tein. Kyseinen ystäväni, Sami onkin vilahtanut aikasemminkin blogissani Teneriffan matkan merkeissä. Tällä kertaa Sami on töissä Kyproksen kauniilla saarella, Protaras lomakylässä, jonne päätin lähteä häntä moikkaamaan, kun bongasin netistä halvat lennot.

Pakko myöntää, että olen ollut aiemmin hieman skeptinen Kyproksen suhteen, enkä sen takia koskaan Kyprokselle ajautunut töihinkään. Kypros toi mieleeni vain Ayia Napan ja sen biletys perseilyn, joten en osannut kuvitella kyseisen alueen olevan yhtään mitään muuta kuin edellä mainittua. Helpotuksekseni olin erittäin väärässä. Kypros oli monipuolinen ja erittäin kaunis kohde, toki kyse on turistikohteesta, joten mitään auteenttista ei voinut odottaa, mutta rentoutumiseen oikein passeli kohde.

Majoituin jälleen kerran Samin luokse hänen opasasuntoonsa. Pakko sanoa ettei asunto ollut mitään luksusta, kyseessä oli entinen hotellirakennus, joka oli muutettu monta vuotta sitten asunnoiksi. Alue oli erittäin rappeutunut ja vitsailimme usein Samin kanssa, kuinka Ghetto alue oli ja miten siellä vielä joku tulee varastamaan meidän maksat ja munuaiset. Suihku ei toiminut ja pesin tukan lavuaarissa koko viikon ajan. No mut hei, ainakin säästin kun en ottanut hotellia!

Lomalla päätimme yhteistuumin keskittyä ihan vain rentoutumiseen, Samilla oli stressaavat kuukaudet takana ja itse valmistaudun uuden työn aloitukseen. Kävimme useilla eri rannoilla ja ennen kaikkea söimme hyvin. 

Aloitimme aamumme joka päivä samalla tavalla. Valmisteluiden jälkeen kävelimme rannalle leipomokahvilaan syömään aamupalaa, croissanttia ja tuorepuristettua appelssiinimehua. Tästä jatkoimme rannalle päivää paistattelemaan. Tulen tekemään vielä Matkavinkit osioon erillisen esittelyn Ayia Napan alueen rannoista, mutta pakko on jo nyt hehkuttaa meriveden kirkkautta ja siisteyttä!

Törmäsin myös loman alussa entiseen kolleegaani, tanskalaiseen Cecilieen ja hänen ystäväänsä. Heidän kanssaan vietimme myös muutaman illan, mm. lähdimme tutkimaan Ayia napan kuuluisaa yöelämää. Biletys oli toki mukavaa pitkästä aikaa, kävimme useilla eri clubeilla, silent discossa ja horror housessa. Aamulla pohdin taas ettei ollut krapulaa ikävä ja kuinka en aio juoda enää ikinä, myös akryylikynnet oli tipotiessään horror housen jäljiltä, jossa kaverini juoksutti mut päin seinää...

Kaikenkaikkiaan oli jälleen kerran nauruhermoja kutkutteleva loma ihanan Samin kanssa, on tosiaan siunaus olla ulkomailla asuva ystävä, mutta odotan kyllä Samin Helsinkiin muuttoa innoissani. Palaan vielä Kyprokselle Matkavinkit sarjan parissa, joten pysy kuulolla!

Asuntokaupoilla

Olen viettänyt hieman hiljaiseloa viime viikot ja keskittynyt kesästä nauttimiseen. Lomailun lisäksi on myös laitettu isot pyörät pyörimään ja lähitulevaisuudessa on odotettavissa paljon jänniä muutoksia. Ensinnäkin, aloitan parin viikon päästä uudessa työpaikassa, täysin uudella alalla, mutta siitä sitten myöhemmin lisää. Toinen iso muutos on ollut työn alla jo hetken ja se on OMA ASUNTO.

En ole hirveästi asuntoasioita valoittanut täällä blogin puolella, joten tiivistän homman nopeasti pähkinänkuoreen, jolloin nykyhetken tilanne on helpommin ymmärrettävissä. Muutama vuosi sitten perin asunnon yhdessä isosiskoni kanssa Katajanokalta. Koska itse reissasin pitkin maailmaa, oli loogista että siskoni asettui asumaan yhteiseen kotiimme miehensä kanssa. Nyt kun olen palannut takaisin Suomeen pysyvästi, oli aika alkaa myymään asuntoa, jotta voisimme siskoni kanssa molemmat ostaa omat kodit. Myyntiä päätettiin lykätä kesään, jolloin Katajanokan ihana ympäristö saa parhaan mahdollisen huomion, olihan meidän kämpästä mm. merinäköala.

Asunnonvälitysfirmaksi valikoitui Remax ja meillä oli ihan huippuvälittäjä Katja, joka hoiti homman paremmin kuin hyvin. Asunnossa ehdittiin pitää vain yksi julkinen näyttö ja heti löytyi meidän kodille uusi onnellinen omistaja!

Nyt voin vihdoin alkaa etsimään itselleni omaa asuntoa. Helsinkiläisenä olisi tarkoitus pysyä, mutta aika näyttää minne päin tätä isoa kirkkoa päädyn muuttamaan. Yhdestä asunnosta olen jo ripakkana tyttönä ehtinyt tehdä ostotarjouksen ja muutama muu asunto on myös harkintalistalla. Ollaan siis erittäin jännän äärellä. 

Palaan asiaan taas, kun homma etenee, mutta sitä ennen on aika ottaa pieni "get away" KYPROKSELLE, viettämään lomaa mun parhaan kaverin kanssa. Sieltä varmasti tulee matkavinkit sarjaan lisää osia!

Ihanaa elokuuta kaikille! 

Onko onnellisuus matka vai määränpää

Olen pohtinut onnellisuutta monesta vinkkelistä tässä lähiaikoina. Milloin olemme onnellisimmillamme? Mikä tekee meidät onnelliseksi? Ja olemmeko aina oikeutettuja tuntemaan onnea?

Entä paljonko meidän tulee sietää asioita, jotka eivät tee meitä onnelliseksi? Paljonko olet valmis laittamaan likoon toisen onnellisuuden vuoksi?

Olen huomannut että me, jotka elämme täällä hyvinvointi valtiossa, helposti iloitsemme vain isoista asioista. On helppoa olla onnellinen, kun saa palkankorotuksen, valmistuu koulusta, vastaanottaa haluamansa työ- tai opiskelupaikan tai esimerkiksi pääsee viikon aurinkolomalle stressaavan työvuoden jälkeen. Määrittelen nämä esimerkit elämän isoiksi asioiksi, jotka tapahtuu vain muutaman kerran elämässä. Joten iloitsemmeko suuresti vain muutaman kerran elämämme aikana?

Oletko koskaan miettinyt miten rajoittuneeksi meidän oma onni voi vuosien saatossa mennä, jos onnen tunnetta tuottaa vain nämä elämän isoimmat kohokohdat?

Olen pitkälti sitä mieltä, että onnellisuus riippuu sinusta itsestäsi. Usein kysyttäessä nimeämme perheen ja rakkaamme onnellisuuden aiheeksi ja kyllähän he sitä ovatkin, mutta mitä jos olisit itse oman elämäsi onnellisuuden aihe?

Ole onnellinen omasta kodistasi, jonka olet laittanut juuri sen näköiseksi kun itse haluat. Ole onnellinen puhtaasta ja laadukkaasta ruuasta, jonka sinä päivänä syöt. Ole onnellinen rentouttavasta iltakävelystä, koska terveytesi salli sen. Ole onnellinen siitä, että olet Suomessa, sillä olemme luultavasti sillä hetkellä paremmassa turvassa kuin suurin osa maailman väestöstä. Ole onnellinen siitä, mitä olet itse omin voimin saavuttanut ja mitä tulet vielä saavuttamaan. Ole onnellinen siitä, että olet saanut kasvaa juuri sellaiseksi ihmiseksi mitä olet nyt.

Mitä jos elämässä tuntee enemmän epäonnea kuin onnea?

Jokaisen meistä päätavoite on olla onnellisia, mutta joskus se vain ei ole niin helppoa. En nyt halua yllyttää ketään eroamaan tai irtisanoutumaan, mutta ehkä miettimään mikä tekee sinut onnettomaksi ja onko asian eteen tehtävissä jotain, ennen sitä suurempaa ja lopullista ratkaisua. Jos mietietään vaikka yleistä murhetta, joka luo ihmisille harmaita hiuksia, nimittäin työpaikkaa. Jos sinusta tuntuu ettei sinua arvosteta tai vahvuutesi ei pääse oikeuksiinsa työpaikalla, pyydä heti esimiestäsi istumaan kanssasi alas, jotta tilanteeseen saadaan muutos. Näin olet osoittanut, että välität työstäsi ja on esimiehesi vuoro näyttää että he myös välittävät sinusta työntekijänä. Jos muutosta ei tapahdu, voit siirtyä muualle töihin tietäen että olet yrittänyt parhaasi.

Myös parisuhde on sellainen aihe, joka tulee usein esille kun puhutaan onnellisuudesta. Se voi tehdä erittäin onnelliseksi, mutta myös joissain tapauksissa erittäin epäonnelliseksi. Keneenkään ei tule kestää huonoa kohtelua parisuhteessa, ei minkäälaista mollaamista, vähättelyä, pilkkaamista eikä minkään tasoista väkivaltaa. Asioista täytyy osata puhua yhdessä, mutta jos olet onneton suhteessasi ihmisen kanssa, joka ei nosta sormeakaan sinun onnesi vuoksi, on aika nostaa viisi ja vilkuttaa hyvästit.

Vaikeina aikoina palaan usein lapsuuteeni. Kuinka olikaan helppoa olla onnellinen 5-vuotiaana. Onnellisuus kasaantui pienistä asioista, kun isi toi kaupasta sen 0,20e maksavan muumi karkkiaskin tai kun onnistuit piirtämään kissankuonon juuri täydellisesti ja kun sisko otti tiukkaan halaukseen, kun hiekkalaatikolla hiekkakakku sortui. Palauta nuo samat fiilikset nykyaikaan ja huomaatkin miten helppo on olla onnellinen, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Panosta onnellisuuteesi ja tee töitä sen eteen, koska olet sen ansainnut. 

Mission impossible; Tinder

Se oikea voi löytyä vaikka kulman takaa, sanoi jumala ja loi maailman pyöreäksi.

! Haluaisin heti alkuun ilmoittaa, että juttu on kirjoitettu kieli poskessa ja huumori mielessä. Tarkoitus ei ole yleistää eikä mollata ketään, joten toivon ettei kukaan vedä palkokasvia nenäänsä vaan suhtautuu asiaan leppoisasti. !

Heitin verkot vesille melko pian Suomeen muuttoni jälkeen, oletin että unelmien prinssi olisi kainalossa jo vakaasti alkukeväällä. Oh boy, kuinka väärässä olinkaan.

Panostin profiiliini suhteellisen paljon. Valitsin erilaisia kuvia, ei pelkästään selfieitä tai belfieitä, siinä toivossa että kuvat kertoisivat enemmän kuin tuhat sanaa. Joukossa oli monia reissukuvia upeissa puitteissa, kuva kissan kanssa, kuvia harrastuksien parissa, jokunen naamakuvakin ja kaikki ilman aurinkolaseja. Profiilitekstin kirjoittaminen osoittautui vaivaannuttavaksi, olin valmis jo luomaan miesprofiilin, että pääsisin katsomaan mitä muu hameväki oli profiiliin rustannut. Olin klisee ja laitoin rivin emojeita. Myöhemmin lisäsin tietoa minusta ja jokusen hauskan letkautuksen.

Vaihe 1, suoritettu. Nyt päästiin vihdoin swaippaamaan. Olin aiemmin ystäväni kanssa jutellut, että vaikka Tinder on pintaliidon eliittiä, niin haluan swaippaa kaikenlaisia yksilöitä, ja antaa heille mahdollisuuden, ainoana kriteerinä oli savuttomuus, mistä en suostunut joustamaan.

Rööki huulessa. Vasemmalle. Joka kuvassa aurinkolasit. Vasemmalle. Profiilikuvasta on selkeästi rajattu ex pois. Vasemmalle. Kuva leivästä. Vasemmalle. Yksi sumea kuva, sekin otettu alaviistosta. Vasemmalle. Profiilin ainoa sana oli "Pöö". Vasemmalle. Selkeästi 12-vuotias jonne. Vasemmalle. Kuvat kopioitu Justin Bieberin instasta. Vasemmalle. Profiilin jokainen kuva on ryhmäkuva, kuka näistä hemmoista siis oot. Vasemmalle. Kuva kissasta. Söpö. Vasemmalle silti.

Sitten kun on selvitty tästä peukaloa uuvuttavasta prosessista ja jyvät on erotettu akanoista, on aika aloittaa rupattelu. Annoin miehille n. 24h aikaa kirjoittaa mulle eka, mutta jos ei kuulunut niin saatoin itse avata keskustelun. Kauhean monet miehet valittivat profiileissaan ettei tytöt puhu tai vastaa, niin en menisi kymmentä pistettä ja papukaija merkkiä antamaan miehillekään tällä saralla.

Juttelu jatkui kuulumisia pidemmälle 10-20% miehien kanssa. Melko monilla homma kapsahti heti alkuunsa siihen että...

... kommentit oli "kivat tissit" "hyvä perse" tasoa.

... Suoraan asiaan käymiseen.

... Mielipahaan.

... Lisää mielipahaan.

... Ällöttävyyksiin.

... Puhtaasti tyhmyyteen. 

Muutamilla treffeillä olen käynyt, osa sujunut paremmin kuin toiset, mutta ei kukaan lopulta tehnyt vaikutusta. Olin aika yllättynyt miten erilaisia ihmiset on kun tapaa kasvotusten. Somessa on juttu luistanut ja livenä ei meinata saada sanaa suustaan.

Toivosta ei olla vielä luovuttu ja stantardeja ei oo heitetty nurkkaan. 

Ainoa hetki kun asetan riman alas, se on Limboa varten.

Bucket List Summer 19

Noniin, tein sitten minäkin vähän jälkijunassa tämän kuuluisan ämpärilistan kesälle! Mulla on ollut hieman ongelmia tässä lähiviikkoina mun kuva tiedostojen kanssa, joten siksi tämän postauksen kaikki kuvat ovat Googlen ihmeellisestä maailmasta. Tässä tosiaan mun suunnitelmat tälle kesälle:

1. Käy poimimassa mansikoita. Me ollaan ihan lapsesta asti käyty perheen kanssa poimimassa mansikoita tällaisilla itsepoimintatiloilla, joten tää on yks perinteisimpiä kesäjuttuja mulle.

2. Lomamatka Pärnuun perheen kanssa. Pärnu on upea rantakohde niinkin lähellä kuin Virossa! Siellä on upea matala hiekkaranta, paljon hyvii ravintoloita ja shoppailumahdollisuuksii, joten tätä ei varmaan tartte perustella sen enempää.

3. Kokeile vaijeriliukua. Tämä idea tuli mieleen selaillessani Cityshopperia ja homma kuulostaa tosi jännältä ja on sellainen mitä en ole koskaan kokeillut.

4. Ui monessa järvessä. Oon hieman arkajalka mitä tulee kylmään veteen, mutta yritän kaivaa lapsuuden vesipedon taas itsestäni esille ja uskaltautua useammin uimaan.

5. Testaa uusia terasseja ja drinkkejä. Monien ulkomailla vietettyjen vuosien aikana Helsinkiin on perustettu kivan oloisia merenrantaterasseja ja nyt on suunnitelma käydä zekkaamassa niitä. Mattolaituri ja Allas sea pool on jo todettu mukaviksi paikoiksi.

6. Retki pihlajasaareen.  Tässä taas tulee lapsuuskesät mieleen, silloin viimeksi kun tuli Pihlajasaaressa käytyä. Nyt olisi mukava kerätä herkulliset eväät mukaan ja lähteä viettämään aurinkoista päivää rannalle.

7. Tee pyöräretkiä.  Ihan kaikessa yksinkertaisuudessaan.

8. Pelaa minigolfia. Taidan haastaa isäni golfaamaan, tää on aina ollu meille vähä niiku sellainen isä-tytärjuttu.

9. Vieraile Suomenlinnassa. Kesän must piknik-kohteita, jonne ostetaan tuoreet mansikat ja herneet kauppatorilta.

10. Kokeile SUP-lautailua. Tätä oon halunnut kokeilla jo useamman vuoden, joten nyt on kyllä pakko lähteä testaamaan tasapainoa laudan päälle.

11. Käy Sysmässä. Viime kesänä kävimme leirintäaluematkalla Sysmä Campingissä, ja paikka oli meidän mielestä tosi mukava, hyvä ranta ja kiva pieni kylä kävelymatkan päässä. Joten tänne uudestaan.

12. Trampoliinipuistoon kaverin kanssa. Oon nähnyt useita mainoksii tosta RUSH trampoliinipuistosta ja sisäinen lapseni heräsi, pakko päästä verestää tramppa muistoi!

13. Linnanmäelle! Mulla ja ystävälläni on perinteeksi muodotunut käydä Lintsillä joka kesä, joten tätä tapaa ei olla rikkomassa tänäkään vuonna, rannekkeet on jo hankittu! Lintsi on myös mun entinen työpaikka monen vuoden takaa, joten tuttuille huudeille on aina kiva palata.

14. Vähennä meikinkäyttöä. Olen jo jonkun aikaa rajoittanut meikkaamista ja antanut ihon hengittää. Kesällä on helpompaa olla ilman paksua meikkikerrosta, etenkin jos kasvot on jo vähän saanut väriä. Kulmakarvat kuitenkin laitan aina, tästä en voi luopuu.

15. Hyppää Helsinki City Tour bussin kyytiin. Olen paljasjalkainen helsinkiläinen, mutta tiedän kaupungistani hävettävän vähän, joten tää retki tulisi ihan tarpeen.

16. Käy saaristoristeilyllä. Rakastan merta kesällä, joten tää olisi tosi ihana toteuttaa joku päivä. Ihan vaan sightseen tai sitten sellainen saarihyppely.

17. Vieraile Lonnalla. Lonna on suhteellisen pieni saari Helsingin edustalla, sieltä kuitenkin löytyy ravintola, kahvila ja tietysti sauna. Lonnalla järjestetään usein erilaisia tapahtumia.

18. Syö laivaravintolassa. Eli siis laivassa, joka on ihan parkissa, mutta ruokailu tapahtuu laivan kannella. Näitä on ainakin kauppatorin laidalla ja hietsussa.

19. Käy poimimassa herneitä. Käytiin äitini kanssa viime kesänä poimimassa herneita läheltä meidän kotia ja se oli hauskaa touhua + rakastan suomalaisii herneitä.

20. Lähde luontoretkelle. Haluan lähteä keskelle metsää, ottaa eväät mukaan ja ihan vaan olla.

21. Kyprokselle Samin luo. Sami on mun paras kaveri, joten tietysti haluan käydä hänen luonaan, eikä yhtään haittaa nähdä uusi kohde, Kypros.

22. Seikkailupuistoon kaverin kanssa. Oon nähnyt usein kavereitteni päivittävän instaansa seikkailupuistoista, kuten esim KORKEE, ja tietysti on kiinnostus heränny. En oo viel päättänyt kenet pakotan mukaani.

23. Käy usein torilla herkuttelemassa. Ei lisättävää.

24. Paista tikkupullaa. Taas jälleen lapsuuden muisteloista kaivettu juttu. Ah, tikkupulla tuo keskeltä raa'aksi jäänyt ja päältä palanut herkku. Ehei sentään, mielellään ihan kypsänä.

25. Käy yöuinnilla. Jännityksen huumaa valoisassa kesäyössä.

Kas tässä oli mun kesän Bucket list, täytyy katsoa sitten kesän jälkeen moniko näistä toteutui, toivon että kaikki. Toivottavasti löysit myös ehkä inspiraatioita omaan "ämpäri listaasi"
Kommentoi alle mikä on sun "MUST" kesäjuttus!

Matkavinkit osa 5 - Balos ja Gramvousa, Kreeta

Hellurei ja terveiset Kreetalta!

Tulin siis muutama päivä sitten Kreetalta, jossa olin viikon rentoutuslomalla. Halusin heti lomatunnelmien jälkimainingeissa tulla kertomaan teille taas uudesta matkatärpistä, jos matkanne suuntautuu Kreetalle tänä kesänä! Otan käsittelyyn siis Balos laguunin ja Gramvousa merirosvosaaren.

Balos laguuni on arvioitu yhdeksi maailman hienoimmista rannoista, sen kristallin kirkkaan veden ja puhtaan valkoisen hiekan ansiosta. Näkymät laguunilla olivat tosiaan henkeä salpaavan kauniit ja turkoosi vesi houkutteli pulahtamaan alkukesän viileään veteen. Paikka tuntui olevan kuin suoraan sadusta, jos nyt ei lasketa satoja turisteja jotka parveilivat myös tätä upeaa näkyä ihailemassa.

Gramvousa on tätä nykyä asumaton saari, jossa sijaitsee vanhan venetsialaisen linnoituksen rauniot. Linnoitus seisoo 137m korkeudessa vuoren päällä, sinne nousu kestää kunnosta riippuen + - 30 minuuttia. Saari on tosiaan aikasemmin toiminut kreetalaisten kapinallisten sekä merirosvojen tukikohtana.

Kävimme siis veneretkellä, joka pysähtyi Gramvousa saarelle ja Balos laguunille. Vene on hieman ehkä väärä sana kuvaamaan 800 henkeä mahduttavaan laivaan, joten hylkään tuon venesanan. Laiva lähti aamulla 10.40 Kissamoksen satamasta ja takaisin satamaan tulimme 16.00. Lippuja pystyi ostamaan ennakkoon netistä, mutta myös paikan päältä lipun ostaminen oli mahdollista. Lippuluukulla perittiin 1e/per henki satamaveroa.

Laivamatka Kissamos - Gramvousa kesti reilun tunnin. Gramvousan saarella oli aikaa varattuna noin 1,5 tuntia. Matka Gramvousa - Balos kesti vain noin 20 minuuttia. Aikaa Baloksessa oli 3 tuntia.

Baloksen laguunille pääsee myös autolla, mutta silloin on edessä huima lasku ja nousu pitkin satoja portaita.

Miten ja missä?

08.30 lähtee bussi Haniasta kohti Kissamoksen satamaa. Itse hyppäsin kyytiin Plataniaksesta, jonne bussi saapui noin 08.55. Bussin etuosassa ei kaiken järjen mukaan lukenut Kissamos, vaan Kastelli. Onneksi bussi pysähtyi kohdallamme, sillä en olisi itse sitä tajunnut pysäyttää. Plataniaksesta matka Kissamokseen kesti noin 45 minuuttia. Kissamoksen satama oli bussin viimeinen pysähdys, joten ei tarvinnut järkeillä milloin pitää astua ulos. Bussi takaisin lähti silloin kun laivakin saapui satamaan eli noin 18.00. Paikan päälle pääsee myös helposti autolla.

Hinta?

Matkatoimisto veloitti tästä samaisesta matkasta 65 euroa per henkilö, mutta omatoimisesti ostettuna hinnaksi jäi noin 35 euroa. Laiva liput maksoivat 27 euroa ja bussi meno-paluu noin 9 euroa (Platanias - Kissamos)

Palvelut ja alue?

Gramvousalta eikä Balokselta löydy juurikaan palveluita, vaan kaikki tarvittava, kuten vesi ja naposteltavat tulee ostaa laivan buffetista. Baloksen rannalta löytyy vessa, mutta ei järin hyvässä kunnossa oleva. Laivalta voi vuokrata mukaansa auringonvarjon hintaan 4e, kummaltakaan rannalta ei varjoisaa paikkaa löydy.

Ruokailu?

Ruokailu tapahtuu laivassa. Laivasta löytyy kaksi ravintolaa, yläkannen ravintolan valikoima tosin on suppeampi. Tarjolla on perus voileipiä, clubsandwich tyylisiä annoksia, muutamaa eri lämmintä ruokaa kuten spagettia, pizzaa ja lihavartaita. Lisäksi saatavilla on laaja valikoima virvokkeita, drinksuja ja jätskiä.

Lapsiystävällisyys?

Itse olin reissussa mummoni kanssa ja hän koki tämän retken vaikeaksi, eikä siitä oltu missään ilmoitettu. Laiva parkkeerasi kummassakin kohteessa kivikkoon ja ihmiset pääsivät ulos laskusillan kautta. Jalat eivät toki kastuneet, mutta piti tarkkaan katsoa minne astui. Gramvousan maihin nousu oli vielä melko okei, mutta Baloksella huonompi kuntoiset ihmiset ja jotkut lapsiperheet joutuivat palaamaan takaisin laivaan, koska laguunille pääsy oli niin vaikeaa. Ranta toki oli paikoittain ihanan matala ja näin ollen erittäin lapsiystävällinen. Mutta tätä reissua varatessa, kannattaa tosiaan ottaa huomioon, että lastenrattaita ei kummallekkaan rannalle saa ja jalkineet tulisi olla melko hyvät kävelykengät.

Retki oli kyllä jokaisen sentin värtti ja maisemat olivat aivan ihanat, suosittelen käymään jos pistäydytte Kreetalla, etenkin Haniasta ja sen lähialueilta oli Kissamokseen niin lyhyt matka.

Ready for take off...

Muutaman päivän päästä otan varaslähdön kesään ja matkustan Kreetan kauniille saarelle viikon lomalle. Suunnitelmissa on rentoutumisen lisäksi tehdä pieniä omatoimiretkiä. Toivoisin, että pääsen vierailemaan Elafonissin kauniilla vaaleanpunaisella rannalla taas ja uutena kohteena haaveissani on Baloksen laguuni. Vuosien ulkomailla asuminen on onneksi opettanut omatoimisuutta, joten en usko että hyppään matkatoimiston järjestämille retkille vaan tarkoitus olisi liikkua julkisilla kulkuneuvoilla. Tämä avaa ihanasti aikataulua, kun ei tarvitse roikkua turistiryhmän perässä.

Jos olet blogiani alusta asti lukenut, tiedätkin jo että olen pakkaus stressaaja. Vaikka olenkin monta vuotta laukkuja pakannut, siltikin olen aina ihan hiestä märkä, kun pelkään unohtavani jotain tärkeää tai että pakkaan vaatteita mukaan, jotka eivät sovi yhteen muiden kanssa. Vaikka olenkin pakkausstressaaja, nautin myös pakkaamisesta, koska se on iso osa loman odottamista ja sitä vatsanpohjaa kutkuttavaa fiilistelyä.

Reissusta saan varmasti paljon uutta materiaalia matkavinkit sarjaani, enkä malta odottaa, että pääsen jakamaan ne teidän kanssa!

Ihanaa kevättä ja kesän odotusta kaikille!

Aurinkolasit: Glitter
Korvakorut: Stradivarius
Passin kannet: Kellopeli
Aurinkorasva: Apteekki

Matkavinkit osa 4 - Private beach, Gazipasa, Turkki

Matkavinkit sarjani 3 ensimmäistä osaa on käsitelleet suhteellisen isoja ja tunnettuja kohteita, joten päätin näin kesän kynnyksellä vetäistä ässän hihastani ja suositella teille joitakin "piilotettuja helmiä".

Gazipasa on kaupunki lähellä Alanyaa, suurin osa turisteista on kuulleet Gazipasasta siellä sijaitsevan lentokentän asiosta. Itse tein autoretkiä Gazipasaan muutaman kerran viime kesän aikana, voisi melkein sanoa että Gazipasa toimii pienenä irtiottona arkeen mulle.

Omat suosikkikohteeni sijaitsevat oikeastaan Gazipasan kaupungin ulkopuolella, mutta on silti laskettavissa Gazipasan alueeseen. Päätin tässä matkavinkit osassa suositella yhtä mun suosikkirantaa ja jättää vielä muutaman hienon kohteen tuleviin matkavinkit sarjaan.

Anninan Private Beach

Kyllä, privaatti ranta. Ranta on suhteellisen pieni, joten sillä ei ole virallista nimeä, itse olen kutsunut sitä kavereiden kesken nimellä Blue lagoon, koska se oli ensimmäinen asia joka tuli mieleeni kun näin rannan ensimmäistä kertaa.

Miten ja missä?

Rannalle pääsee parhaiten omalla autolla. Alueelle ei ole julkista liikennöintiä eikä taksit varmaankaan löydä paikalle. Matka Alanyasta autolla kestää noin tunnin. Navigaattori on tälle reissulle must, sillä käännöksiä Gazipasan jälkeen on muutama, joten reitti olisi liian vaikea selittää. Suosittelen kuitenkin ajamaan "maisemareittiä" pitkin, jota on pieni pätkä ennen Gazipasan kaupunkia. Reitti kulkee moottoritien sijaan ihanaa merenrantatietä. Koska sijaintia on sen verran vaikea kuvailla, laitan tähän alle google mapsin kartan. Gazipasan keskuta on punaisten viivojen sisällä ja mun privaatti ranta on pieni vihreä piste kartan alareunassa.

Hinta?

Koska ranta ei ole virallisesti kenenkään, se ei myöskään maksa mitään.

Aukioloajat?

Ranta on auki 24/7, mutta ota huomioon ettei rannalla ole katuvaloja, vaan pimeän laskeutuessa 

rannalla on oikeasti pilkkopimeää.

Palvelut ja alue?

Alueella ei ole kauppoja, kioskeja tai ravintoloita. Kannattaa siis varata omat eväät mukaan, etenkin runsaasti vettä. Rannan yläpuolella on ihana kallioalue, josta on upea panorama näkymä aavalle merelle. Tämä on oiva paikka grillaukselle! Mm. Migros ruokakauppa myy kertakäyttögrillejä.

Ranta ei sovellu liikuntarajoitteisille, sillä alas rannalle laskeutuu pitkät portaat, jotka ovat suhteellisen hyvässä kunnossa, mutta huonosti liikkuvalle erittäin haastavat.

Parkkipaikkaa alueella ei virallisesti ole, itse olen parkkeeraannut auton isojen roskisten viereen "hukkatontille". Aja alueelle varovasti ettei auton pohja ota kiinni :D

Lapsiystävällisyys?

En lähtisi rantaa pienille taaperoille suosittelemaan jo pelkästään pitkien portaiden takia, palveluiden ja vessan puutteen ansiosta. Rannalla on yleensä aaltoja ja pohja on pikkukiveä. Rannan reunustalla on muutama puu, jonka alle voi mennä viilentymään, jos aurinko porottaa liian kovaan.

Annan kuvien puhua puolestaan jälleen kerran ja toivon että viihdytte paikassa joka on vienyt mun sydämen. Kohtele rantaani ystävällisesti ja vie roskat mennessäsi roskikseen.

Opaselämän varjot

Kirjoitin jokunen aika sitten blogiini postauksen "paluumuuttajan ongelmat, joista ei puhuta ääneen" ja se on ollut selkeästi blogini luetuin teksti. Halusin nyt raottaa kaikille vähän tuota opaselämää, eli elämää matkalaukussa niin sanotusti. Itse olen someen päivittäny vain tuon elämäntyylin hienoja puolia ja upeita rantakuvia ja jättänyt sen pimeän puolen kertomatta.

Vuosien saatossa olen kehkeytynyt oikeaksi matkalaukun pakkaamisen ammattilaiseksi. Omassa firmassani olimme "onnekkaita" ja saimme pakata uuteen kohteeseen mukaan 40kg vaatteita ja tavaraa. Toki tuo kilomäärä myös sisälsi uniformun ja työläppärin, joka söi ison osan matkalaukun sallituista kiloista. Itse aina pakkasin mukaani 2 isoa matkalaukkua ja niiden paino oli aina tasan 40kg. Osa kolleegoistani pärjäsi myös vähemmällä ja saapui kohteeseen vain yhden laukun kanssa, en koskaan ymmärtänyt miten he saivat kaiken mahtumaan yhteen laukkuun.

Kolleegoita kyllä riitti. Kuva Gran Canarialta.

Asuminen ei koskaan ollut luksusta. Joka kohteessa on erilainen majoituis, mutta toki se oli aina firman järjestämä ja maksama, joten sitä ei tarvinnut koskaan murehtia. Taso majotuksissa vaihteli reippaasti ja oli hyvin maakohtaista miten asuimme. Esimerkiksi Thaimaassa asuimme guesthousessa kohteen laitamilla, jossa sähköjohdot surisi kovempaa kuin osaisi kuvitella.. Jokainen sai oman pienen huoneen, jossa oli vessa ja parveke/terassi. Asutus oli suhteellisen siisti, mutta todella pieni. Löysin myös itseni välillä haikailemasta keittiön perään. Huoneessa oli vain pieni minibaari, jonne mahtui muutama vesipullo ja jugurtti. Tästä voikin siis arvata että söimme ulkona 3 kertaa päivässä. Ovet oli myös aika hepposia, tuntui että reippaalla rykäsyllä olis helposti päässyt sisään. Parhaat asutukset on mielestäni ollut Turkissa. Jaoin asunnon kahden kolleegani kanssa, mutta siltikin se oli "oikea koti" josta löytyi kaikki keittiötä ja pesukonetta myöten. Lisäksi meillä oli uima-allas taloyhtiössä, joka oli aivan ihana lisä. Asuinalue oli myös turvallinen 24/7 vartioinnin ansiosta.

Meidän koti Phuketissa, Thaimaassa

Ruoka oli melkein aina kyllä järkätty hyvin, joten tästä aiheesta en pääse paljoa natisemaan. Itse sain useissa kohteissa ruuat hotellilta. Tässähän toki on plussat ja miinukset. Selkeä plussa tietysti on se ilmainen buffa, mutta miinuksena se että söimme yhdessä asiakkaiden kanssa, eli sieltä aina joku utelias pirkko ehti tulla kyselemään miten pääsee rannalle tai milloin on markkinat, siinä sitten aamupala poskessa selostettiin. Joissain hotelleissa emme saaneet aina syödä ravintolassa, vaan jotkut ateriat tarjoiltiin henkilökunnan ravintolassa. Ruuat oli usein ihan maittavia, mutta kuten alla olevasta kuvasta näkyy, ei niinkään näköhermoa hiveleviä. 

Lounasta Turkissa, papuja ja riisiä

Alkoholi näkyy opaselämässä melko vahvasti, ikävä kyllä. Illan istujaiset tapahtuu helposti oluen tai viinin äärellä. Ravintolat usein tarjosivat meille lasilliset kun kävimme siellä. Discoissa ja yökerhoissa usein kannettiin ilmaiset vodkat pöytään. Itse ainakin olin alkoholin vietävissä, sillä tuntui että muuten putosi sosiaalisista ympyröistä, jos et ollut mukana juhlissa. Sanonta, rankka työ vaatii rankat huvit, täsmää siis paremmin kun nappi otsaan.

Karnevaaleilla tanssahtelemassa

Vapaa-aikaa vietettiin niin rannalla kuin kaupungilla ja minne tahansa menikin, aina joku tunnisti meidät ja ilmoille kajahti se tuttu huudahdus: "hei, tuolla on meidän opas!".  Lapset tuli usein rannalla pyörimään meidän kanssa, tajuamatta sitä ettei oppaat välttämättä halua hengata vieraiden kanssa vapaa-ajallakin. Mielestäni on erittäin selkeetä huomata milloin joku on töissä ja milloin ei. En itsekkään mene tutulta prisman kassalta kyselemään ensi viikon tarjouksia jos hänet kaupungilla näen. Hymyillä ja nyökätä toki aina voi jos katseet kohtaa, mutta ehkä se kontakti pitäisi jättää siihen.

Alanya, Turkki

Viimeiseksi ruodittavaksi asiaksi otin sen kaikista isoimman, kauden loppuminen, teiden erkaneminen ja hyvästien jättö. Olen tavannut satoja ihmisiä, joista on tullut ystäviäni, ja kaikki nuo sadat ihmiset olen joutunut hyvästelemään. Ihmissuhteet kasvavat extra läheisiksi opasmaailmassa. On helppo tukeutua kolleegaan joka on samassa tilanteessa kuin itsekin, yksin vieraassa maassa perhe tuhansien kilometrien päässä. Kolleegoista kasvaa läheinen perhe puolen vuoden aikana. Yhdessä jaetaan iloit, surut, raskaat asiakkaat ja välillä myöskin kinataan yhdessä, mutta kun tulee aika saattaa se ystävä lentokentälle, kyllä siinä krokotiilin kyynel pääsee vierähtämään poskelle. Ajattelin aina etten tule löytämään yhtä hyviä ystäviä enää ikinä! Kunnes alkaa uusi kausi, uudet ystävät ja ennen kaikkea uudet seikkailut.

Pure happiness!

Anteeksipyytämisen jalo taito

Mieltäni on vaivannut jo kuukausia, okei myönnettäköön jo yli vuoden yksi asia. Tämä ei sentään ole mielessäni ollut joka päivä eikä edes joka viikko, mutta tarpeeksi usein kuitenkin, että siitä on ehtinyt tulla iso solmu sydämeen. Ja asiahan on niin yksinkertainen kuin anteeksipyytäminen.

Kesällä 2017 ajauduimme typerään kinaan erään parhaan ystäväni kanssa. Pahoitin mieleni ja käytökselläni vuorostani pahoitin hänen mielensä. Hän yritti pitkään olla normaalisti kanssani, mutta mulle mielipaha oli liian iso noin vain ylitse päästäväksi. Tiemme erosi melko kylmissä merkeissä kesän jälkeen, emmekä puhuneet sen koommin. Sotakirveitä ei kuitenkaan kaivettu esiin, vaan otimme kylmän olkapäätaktiikan käyttöön eli ei muka kiinnostanu toisen tekemiset, vaikka toisiamme somessa kärkyimme.

Tänään kuitenkin päätin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä aloitteen. En halua myöntää olevani supisuomalainen jöllykkä, mutta valehtelisin jos väittäisin anteeksipyytämisen olevan helppoa. Aloitin koneella luonnostelemaan viestiä ystävälleni. Luulin, että sanojen löytäminen olisi ollut vaikeaa, mutta viesti tuli kasaan yllättävän vaivattomasti.

Pyysin kaveriltani anteeksi käytöstäni ja kerroin avoimesti tunnontuskistani. En halunnut alkaa rakentelemaan mitään syitä käytökselleni, se ei tuntunut oikealta tavalta lähteä selvittämään tätä. Loppuun lisäsin vielä ymmärtäväni , ettei ystävyytemme varmaan voi enää palata samalle tasolle mitä se joskus oli, mutta että haluaisin hänet takaisin elämääni.

Painoin lähetä.

Jännäsin kauheasti mitä hän tulisi vastaamaan vai vastaisiko hän ollenkaan. Tiesin kuitenkin, että tein oikean ratkaisun, enkä ala viestiäni katumaan. Onneksi ei tarvinnut kauan hikoilla karpaloita, sillä hän vastasi muutaman minuutin jälkeen. 

Ystäväni kiitti viestistäni ja oli otettu anteeksipyynnöstäni. Hän halusi myös omalta taholtaan pyytää anteeksi aiheuttamaansa mielipahaa ja toivoi että voisimme olla jälleen ystäviä, ihan niinkuin ennenkin. Kivi vierähti sydämeltäni ja samalla vierähti kyynel poskelle. En olisi uskonut että alkaisin itkemään, mutta onnenkyyneleet ei onneksi ole ikinä pahasta.

Soimaan kyllä hieman itseäni, että miksi piti odottaa 1,5 vuotta että voisi sanoa kaksi hyvinkin yksinkertaista sanaa: olen pahoillani. 

Yhdessä on helppo hymyillä :)

Yksipuolista rakkautta

Katsoin jokunen aika sitten Crazy Ex-Girlfriend sarjaa Netflixistä, eräässä jaksossa tuli kohtaus jossa Darryl-niminen hahmo lauloi seuraavasti:

"you are my best friend and i know i'm not yours, and that's okay. I'm not your best friend, of that i'm pretty sure, but i'm okay."

Tämä särki sydämmeni, ei vain sen takia että Darryl on sarjassa suosikki hahmoni, vaan koska samaistuin häneen 110%! Mietin tän blogin kirjoittamista jonkun aikaa, onhan kyseessä hyvin henkilökohtainen ja suhteellisen raaka aihe, mutta here we go!

Olen suhteellisen lyhyen elämäni aikana kokenut tätä yksipuoleista rakkautta vähän liiankin monta kertaa, ja kummaltakin puolelta. Nuorempana ihaistuin tosi usein eri poikiin, näin vanhempana tulkitsen tilanteen niin, että olin luultavastikin ihastunut siihen ihastumisen tunteeseen, en niinkään niihin kakslahkeisiin. Tunnustin tunteitani niin kirjeen kuin tekstarinkin välityksellä ja aina tuli pakit, suru puseroon ja olin varma että mussa on jotain vikaa. Kaikista sydäntä särkevin tapaus nuoruudessani oli, kun kerroin ystävälleni että hän on mun paras ystävä, eli bestis. Olimme tunteneet koko ikämme ja henganneet yhdessä melkein joka päivä, joten laskelmoin, ettei nyt voi tulla pakkeja. Pettymyksekseni hän ei vastannut mitään ja myöhemmin, kun asiaa kysyin varovasti rivien välistä, hän pamautti etten oo hänelle muuta kun tavallinen kaveri. Ylpeyteni koki kolauksen ja vielä näin reilu kymmenen vuotta myöhemmin koen häpeän tunteita tätä asiaa miettiessäni, tyypillinen suomalainen tapa käsitellä tätä asiaa. Koen että sydän ei voi ymmärtää, että jos se rakastaa jotakin, ettei se saa vastakaikua tunteilleen...

Meni monta vuotta etten joutunut tuohon ikävään asemaan uudestaan, kunnes viime vuonna löysin itseni tutusta asemasta. Poika ei rakastanut mua takaisin ja olin todella harmissani asiasta pitkään kunnes tajusin, että eihän sitä menetä mitään vaikka toista rakastaisikin yksipuoleisesti. 

Haluaisin tästedes valita vain henkilöitä, jotka valitsevat myös minut, mutta silloin voisi jäädä paljosta paitsi, seikkailut kokematta ja henkiset kasvut tekemättä. Joten pää kolmantena jalkana kohti uusia pettymyksiä, ehkä sieltä voi jotain oikeaakin tarttua koukkuun!

Matkavinkit osa 3 - Cappadocia, Turkki

Nyt päästään mun ehdottomaan suosikkiin, nimittäin Cappadociaan tai suomalaisesti sanottuna Kappadokiaan. Vierailin täällä kesällä 2018 ja tämä visiitti oli sellainen, mitä tulen muistelemaan vielä vanhana kiikkustuolissa. Syy miksi en ottanut mun ehdotonta suosikkikohdetta mun matkavinkit sarjan ensimmäiseksi osaksi, on hyvinkin yksinkertainen, en ole löytänyt sanoja kuvailemaan tätä uskomatonta kokemusta, mutta niinkuin ennenkin, yritän antaa myös kuvien puhua puolestaan.

Otetaan tähän alkuun hieman historian havinaa ja selvitetään mikä mesta tää Cappadocia oikein on:

Cappadocia on muinainen maakunta Anatolian itäosassa. Cappadociaa on hallinneet niin Heetit, Persialaiset kuin Roomalaiset, satojen vuosien aikana maakunta ehti nähdä monta kuningasta. Alueelta on mm. löydetty yli 5000 vuotta vanha maanalainen kaupunki.

Nykyään Cappadocia on yksi Turkin tunnetuimmista nähtävyyksistä, jota ei todellakaan kannata jättää väliin. Kun ajatellaan Cappadociaa, monille tulee mieleen savupiippumaiset kivimuodostelmat, joita kutsutaan myös fairy chimneyksi. Alueelta löytyy monimuotoisia kansallispuistoja, museoita ja vaellusreittejä. Eikä ole ihmekkään, että Cappadocia kuuluu myös Unescon maailmanperintökohteiden listalle.

Miten?

Itse lähdin matkaan Sidestä, mutta voisin uskoa että Alanyasta on yhtä pitkä matka. Vuokrasimme auton viikonlopuksi ja lähdimme aamulla aikaisin ajamaan. Navigaattorin mukaan matka kesti hieman päälle 7 tuntia. Reitti kulki ensin vuorien läpi, jossa pääsimme ihailemaan upeita maisemia, tai ne aamuvirkut pääsi, jotka olivat hereillä. Vaikka elettiin elokuun loppua, jolloin rannikolla vielä hiki virtasi, oli mukavaa kokea vuoriston viileä, ehkä jopa hieman kylmä ilma. Reitillä oli useita idyllisen näköisiä turkkilaisia kuppiloita, joista yhdessä pysähdyimme aamupalalle. Ajoreitti oli suhteellisen helppo, emmekä pitäneet navigaattoria päällä koko reissua. Seurasimme ensin kylttejä Konyaan, sieltä Aksarayhin ja lopulta Nevsehiriin. Nämä kaupungit olivat sen verran isoja, että joka risteyksestä löytyi kyltti. Mitään erityistä nähtävyyttä reitin varrelta ei löytynyt, joten ajoimme suoraan Cappadociaan. Navigaattoriin kannattaa muuten laittaa kohteeksi Göreme.

Asuminen?

Cappadocian Göreme-alue on täynnä hotelleja! Me asuimme hieman keskustan ulkopuolella Miracle Cave hotellin luolasviitissä. Luolassa asuminen oli mahtava kokemus, toki kaikilla mukavuuksilla. Melkein kaikki alueen hotellit ovat luolastohotelleja ja suosittelenkin sellaista kokeilemaan, ei sitä joka päivä pääse luolassa yöpymään! Huone oli edullisen hintainen ja sisälsi aamupalan joka oli ihan 6/5 turkkilainen aamiainen. Jos olet autolla liikkeellä, niin hotellin sijainnilla ei ole juurikaan väliä.

Ruokailu?

Olin yllättynyt huomatessani miten paljon kiinalaisia ravintoloita Göremessä oli, verrattuna siihen, että Alanyasta ja Sidestä niitä löytyy vain kaksi. Emme kuitenkaan ruokailleet kiinalaisessa tällä reissulla. Välipalan söimme pienessä paikallisessa paikassa, koska halusimme päästä nopeasti tutkimaan paikkoja. Illalliselle panostimme enemmän ja kävimme syömässä Pumkin Göreme ravintolassa, otimme kolmen ruokalajin turkkilaisen illallisen, joka oli aivan ihana. Palvelu oli ystävällistä, sisutus kodikas ja saimme myös pienet lahjat illallisen päätteeksi. Ravintola sijaitsee ostoskadun loppupäässä, löytyy google mapsista mm.

Ostokset?

Göremen alue oli enimmäkseen täynnä turisteille suunnattuja matkamuistomyymälöitä, mutta hinnat olivat huokeammat kuin esim. Alanyassa tai Sidessä. Itse ostin muistoksi pienen kuumailmapallon, mitä myytiinkin melkein joka kojussa. Keramiikka oli alueen erikoisuus, joten jos aikaa jää, kannattaa piipahtaa keramiikkapuodissa viereisessä Avanoksen kaupungissa.

Göremen ulkoilmamuseo

Tämä kuuluu sellaisiin "must" kohteisiin Cappadociassa vieraillessa. Ulkoilmamuseoon kannattaa varata hyvin aikaa, laittaa tukevat kengät jalkaan ja ottaa vettä mukaan. Museon sisääntulon vieressä on kahvio, mutta huomioi ettei myyntipisteitä ole peremmällä museossa.

Ulkoilmamuseossa voit tutustua tuhansia vuotta vanhoihin kiveen hakattuihin kirkkoihin ja niiden alkuperäisiin freskoihin. Freskot ovat perua kristilliseltä hallintokaudelta, eikä sittemmin valtaan tulleet muslimijohtajat ole nähneet syytä tuhota näitä taideteoksia. Isoimpia freskoja vartioi paikallinen vartia, ettei turistit pääse käyttämään salamaa freskoja kuvatessaan, sillä salamavalot vahingoittavat jo valmiiksi haurasta maalipintaa.

Kuumailmapalloretki

Tää oli se juttu minkä takia itse halusin Cappadociaan lähteä ja päätin jo aikaa sitten, että Turkista en lähde ennen kuin olen kokenut tämän uskomattoman kuumailmapallolennon. Saimme paikallisagentiltamme kuumailmapalloreissun edulliseen hintaan 120 euroa, normaalihinta taisi olla 170 euroa. Retken hintaan kuului nouto ja palautus hotellille, aamupala ja tietysti se itse tärkein; kuumailmapallolento, joka kesti noin 1h 30min.

Meidät haettiin aamulla varhain 03.30 hotellilta. Kuumailmapallolennot suoritetaan juuri ennen kuin aurinko nousee, sillä sää on silloin suotuisimmillaan ja maanlämpötila sama kuin ilman. Yhteen kuumailmapalloon mahtuu 16 henkilöä + lentäjä. Pelkäsin ensin että kori ei ole tarpeaksi iso, että kaikki mahtuisimme reunapaikoille maisemia ihailemaan, onneksi pelkoni osoittautui turhaksi. Kori oli jaettu fiksusti loosseihin, niin että kuhunkin loossiin mahtui 4 henkilöä, eli jokainen pääsi hyville paikoille. Meidän lentäjän nimi oli Baris ja hän lenteli taidokkaasti kivimuodostelmien välissä. Hän sanoi ettei nää mitään ideaa ampaista suoraan korkeuksiin, kun upeat maisemat jää silloin pikkuriikkisiksi. Lensimme korkealle kun aurinko alkoi nousta, jotta saimme siitä hienoja kuvia.

Puolentoista tunnin kuluttua aloimme laskeutumaan, sitä varten piti ottaa jo aikaisemmin harjoiteltu laskuasento. Lasku oli erittäin pehmeä tumpsahdus maankamaralle. Kuumailmapalloa alettiin tyhjentää välittömästi ja me matkustajat saimme auttaa siinä. Reissun kruunasi vielä Mimosa drinkit ja kakkupalat lasketumispaikalla, sen lisäksi kaikki sai vielä todistukset lennosta muistoksi.

Muut aktiviteetit

Eräs kolleegani kävi kuumailmapallolennon sijaan ratsastamassa aamunkoitteessa ja koki nämä upeat maisemat maasta käsin.

Maanalaiset kaupungit ja tunnelit ovat tunnettuja turistikohteita, itse en ehtinyt tunneleilla vierailla, mutta monet työkaverini kehuivat niitä. En kuitenkaan suosittele niitä ahtaanpaikan kammoisille, sillä tunnelit ovat matalia ja ahtaita.

Vaellus on suosittua Cappadocian alueella ja eri mittaisia reittejä löytyy kattava määrä. Itse suosittelen kirtelemään eri laaksoissa, joihin on hyvät, usein myös englannin kieliset tienviitat. Tässä muutama joihin itse törmäsin: kyyhkyslaakso, punainen laakso, vaaleanpunainen laakso ja hieman hilpeyttä herättävä rakkauden laakso, jonka kivimuodostelmat muistuttavat miehen juhlakalua.

Kaikenkaikkiaan Cappadocian reissu oli yksi elämäni parhaita, enkä vaihtaisi sekunttiakaan pois!