Olen aloittanut vuosien varrella blogin jos toisenkin ja aina jättänyt ne parin postauksen jälkeen. Sitten taas jonkin aikaa myöhemmin olen aloittanut jälleen ihan uuden blogin, ajatellen, että nyt olisi taas motivaatiota kirjoittaa tai että olisi jotain "coolia" jaettavaa. Haluan ajatella, että jokainen blogi kuvasti mun sen hetkistä minääni ja osa postauksista oli jopa ihan luettavia näin myöhemmällä iällä. Mutta oli kuitenkin jotain, mikä blogissani säilyi aina vaan teemana, sellaisena teemana mitä en itse edes huomannut silloin, nimittäin asioiden siloittelu. Nuorempana bloggasin, koska halusin olla "cool" niinkuin muutkin. Sitten vähän vanhempana halusin kertoa uusista tuulista mitä elämässäni puhaltaa. Kaikki mun postaukset oli tasoa "jee jee elämä on ihanaa ja ei ole pilven hattaraa taivaalla" tyylisiä juttuja. Eihän ne olleet totta alkuunsa. Elämä ei todellakaan ollut silkin sileää silloin, toisin kuin annoin muutamalla säälillä kalastetulle lukijalleni ymmärtää.
Elämä ei ole silkin sileää nytkään, mutta tällä kertaa haluan olla 100% rehellinen siitä. Koin henkisen romahtamisen kesällä, mistä en ole vielä toipunut. Vieläpä tämän lisäksi elämäni kääntyi ylösalaisin muutama kuukausi sitten, kun muutin takaisin Suomeen (tästä lisää myöhemmin) ja sopeutuminen on ollut lievästi sanottuna hankalaa. En aio kuitenkaan marista tätä blogia täyteen negatiivisia ajatuksia, vaan lähinnä purkaa omia fiiliksiä ja toki jakaa asioita jokapäiväisestä elämästä ja kertoilla mukavia stooreja reissuiltani.
Jos tähän alkuun tiivistän jotain semi lyhyesti itsestäni:
Nimeni on Annina ja olen 28-vuotias (härreguud minne vuodet juoksivat!) Olin pitkään töissä Tjäreborgilla ulkomaan kohteissa, joista nyt talvella muutin takaisin Suomeen. Tiettyjen asioiden varjolla muutin takaisin vanhempieni luokse Helsinkiin, ihanaan lapsuuden huoneeseeni. Perhe ja ystävät on mulle tosi tärkeitä, etenkin kun olen ollut heidän luotaan poissa niin kauan. En voi sanoa, että virallisesti harrastaisin jotain, mutta tykkään käydä uimassa, kävelyillä luonnossa, lukea kirjoja (etenkin rikos dekkareita) ja myös maalailla. Elän tällä hetkellä sinkkuna, verkot on heitetty tinderin vesille, mutta saa nähdä tarttuuko sieltä mitään. Noin vuosi sitten päätin alkaa enemmän ystävälliseksi itseäni kohtaan, tai lähinnä sitä kohtaan miten näen itseni #bodypositive. Olen ruumiinrakenteeltani lähellä muumia, lyhyitä jalkoja ja pulleaa kroppaa korostavat kuitenkin ihan nätit silmät ja hymy. Osaan olla erittäin sarkastinen, joten tätä blogia lukiessa täytyy joskus osata lukea myös rivien välistä. En myöskään ole oikeinkirjoituksen maisteri, jotenkin pilkut ja yhdyssanat menee miten sattuu, mutta lupaan aina yrittää parhaani.
Tämä olen minä. Ja minä valitsen olla onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti