lauantai 18. tammikuuta 2020

paljon on muuttanut minua

Minulle sanotaan usein, että olen muuttunut paljon. Etenkin sen jälkeen kun muutin takaisin Suomeen vuosien ulkomailla asumisen jälkeen. Sivutin tätä aihetta jo "paluumuuttajan ongelmat joista ei puhuta ääneen" tekstissäni, jossa kerroin miten tyhjää oli tulla takaisin Suomeen, jossa kaikki on muuttunut, mutta ei kuitenkaan muuttunut. Kesti pitkään tajuta, että ehkä se asia mikä on muuttunut eniten on minä itse, eivätkä ihmiset ympärilläni. Toki kaikki ovat edenneet elämässään omia polkujaan eteenpäin ja muuttuneet omalla tahollaan, eikä kenenkään kokemaa kasvua sovi vähätellä. 

Olet muuttunut niin paljon. Ja niin varmaan olenkin. Niin henkisesti kuin fyysisesti. En ole enää hiljainen hissukka, joka ei uskaltanut puhua kenellekään. En ole enää teini ajan unelmaa elävä pinkki prinsessa. En ole enää kokematon elämää pelkäävä hiirulainen. 

Olet muuttunut paljon. Haluan mielummin ajatella että paljon on muuttanut minua.

Olen nähnyt iloa, rakkautta ja ystävyyttä. Olen myös nähnyt surua, sairautta ja kuolemaa. Tämä kaikki muuttaa ihmistä, halusi sitä tai ei. 

Kun on kaukana kotoa, tunteet tulevat valtavalla voimalla ja isoissa mittakaavoissa. Olen luonut uskomattomia ystävyys suhteita ihmisiin ympäri maailmaa, mutta myös hyvästellyt nämä ihmiset lentokentällä. Olen potenut koti-ikävää, ja samalla nauttinut vapaudesta. Olen työssäni tavannut aivan ihania asiakkaita, mutta muutaman heistä lähettänyt kotimatkalle hauta arkussa. Tämä kaikki muuttaa näkökulmaa elämään ja kasvattaa ihmisenä pikavauhtia.

Joten haluaisin vain sanoa, etten ole muuttunut paljoa, vaan paljon on muuttanut minua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti